Pakkopuhe on suorastaan pohjoismaisen demokratian perusperiaatteita vastaan suoraan märän rätin naamaan heittämistä.
Meillä on täällä totuttu siihen että asioista neuvotellaan, ja väitän että se on hyvinvoinnin alunperin luonutkin. Kukaan kun ei voi etukäteen kaikkea arvata.
Politiikan polarisoituminen on kuitenkin kylvänyt tännekin asenteen jossa poliitikot tulevat ”tuumaakaan ei tingitä” mentaliteetilla ”voittamaan”.
Tulee mieleen mun ala-asteen opettaja. Kun siltä kysyi, onko joku läksy oikeasti pakko tehdä huomiseksi, se sanoi, että pakko ei ole kuin kuolema, verot - ja tehdä kyseinen läksy huomiseksi.
Ymmärrän sitä lakkovahtia kyllä enemmän: "pakko" on lyhenne ilmaisusta "pelkään, että jos ei nyt oikeasti panna kunnolla vastaan, suomalainen sopimusyhteiskunta ja hyvinvointi on muisto vain".
Mutta nyt talous junnaa ja ihmiset säästävät vaikka oikeastaan menee ihan hyvin.
Sama ilmiö on käynnissä vielä voimakkaampana USAssa, jossa republikaanit uskovat talouden olevan täysin pilalla ja käyttäytyvät sen mukaisesti, vaikkei olisi syytä.
Add comment